Miten on mahdollista, että käsityöyrittäjän hyppysissä ei pysy neulepuikot vai pysyiskö ne sittenkin? :O :D
Tunnustan, että käsissäni on elämäni aikana syntyneet vain kahdet villasukat. Siitä huolimatta takanani on kohta seitsemän vuotta käsityöyrittäjänä, pienen Paapo-putiikin "äitinä".
Elämä joskus kuljettaa sellaisia ratoja, joita emme olisi ennalta osanneet arvata.
Jos minulle olisi 10 vuotta sitten näytetty kristallipallosta mihin elämä kuljettaa, olisin katkennut naurusta.
Kouluaikoina käsityöt kiinnosti. Kuitenkin kokemus oli se, että koukut ja puikot on ehkä muita varten. Välillä kokeilin jotain ja kaikki jäi kesken. Koulussa tein pakolliset käsityöt ja sukan kantapään itku kurkussa äidin kanssa. Elämä kulki eteenpäin. Käsityöt jäi. Lukion jälkeen ei oikein ollut mitään suunnitelmia, ei ollut mitään erityistä, mikä kiinnostaisi. Menin naimisiin ja saimme ihania pieniä pellavapäitä. Kotiäidin arki oli kuitenkin aika samanlaista päivästä toiseen ja usein tuntui, että ei saa mitään järkevää aikaiseksi. Innostuin vuosien jälkeen kokeilemaan käsitöitä. Ensin innostuin virkkaamisesta. Kuteet ja paksut langat houkuttelivat. Kokeilin. Innostuin ja sain muutkin innostumaan. Tuntui huikealta, että omista käsistä voi syntyä jotain konkreettista. Samoihin aikoihin työskentelin isäni sekatavarakaupan poistomyyntipisteessä. Hiljaisina aikoina kaivoin koukun esiin. Värkkäsin koreja, mattoja, pannunalusia, kransseja, tossuja, kaikkea mahdollista kuteesta. Asiakkaat innostuivat nähdessään töitäni. Pyysivät minua opettamaan, kyselivät mistä materiaalia ja tarvikkeita saisi ja halusivat ostaa tuotteitani. Opetin ja opiskelin virkkaamista, enhän osannut edes silmukoiden nimiä.
Yhtäkkiä oli kuitenkin selvää, että oli laitettava oma yritys, omaksi iloksi-ajattelin, että saan auttaa muitakin löytämään käsillä tekemisen ilon.
Aika on vierinyt. Meni pitkään, että saatoin itselleni tunnustaa osaavani. Sitä ennen piti kuitenkin huomata, että käsitöitä voi tehdä myös ilman pilkun tarkkoja sääntöjä. Materiaaleja ja tekniikoita on lupa yhdistellä, eikä ole oikeita tai vääriä tapoja tehdä käsitöitä.
On ihanaa, kun voi neuvoa ja ennen kaikkea saa itse asiakkailta apuja, vinkkejä ja ideoita. Käsitöiden kautta olen saanut ihanan joukon ystäviä ympärilleni on ilo vaihtaa kuulumisia kahvikupposen ääressä käsitöitä tehden tai somessa kuvia ja tarinoita vaihtaen. <3
Työ on antanut valtavasti.
Paksut puikot ovat näpeissä jonkun verran pyörineet, mutta ohuesta langasta puikoilla ei ole syntynyt oikein mitään järkevää. Olen yrittänyt ja epäonnistunut.
Tänään saan kuitenkin iloita vasta valmistuneesta neulepaidasta.
Löysin netistä mallin mihin oli helppo rakastua!
Ensin päätin yrittää paitaa pikkuiselle pienemmillä silmukkamäärillä,
seuraava neule tulee ehkä jo itselle! :)
Ohje löytyi täältä:
2-vuotiaaan paidan neuloin Kaupunkilangan Tehdas-langasta
Lankaa kului vajaa 150g eli kaksi eriväristä lankaa riittää reilusti tähän neuleeseen.
Aloitukseen loin 90 silmukkaa
Jaoin silmukat silmukkamerkin avulla osiin niin, että etukappaleeseen 30 s., hihoihin 15 s., ja selkäpuolelle 30 s.
Lisäykset neuleeseen tein ohjeen mukaisesti.
Mittailin välillä, että neuleesta tulee sopivan kokoinen, eikä kiristä kainaloista.
Kun olkasaumoissa on hihoihin tarvittava määrä silmukoita, siirrä silmukat narulle odottamaan ja jatka neulomista edelleen suljettuna neuleena eteenpäin.
(katso ohje linkistä)
2-vuotiaan neuleeseen neuloin suljettuna neuleena 75 kierrosta.
Pari viimeistä kierrosta tein vuorotellen oikein ja nurin, ettei helma lähde rullaamaan.
Kun mittaa on riittävästi silmukat päätellään löyhästi ja siirryttään neulomaan hioja.
Kerää silmukat ohjeen mukaisesti puikolle ja neulo hiat ympyränä.
2-vuotiaan neuleessa neuloin hiaa ensin 50 kierrosta. Sen jälkeen kavensin joka toisella kierroksella jokaisen puikon alussa ja lopussa niin että puikoille jäi 32 s.
Neulo lopuksi hiaan 22 kierrosta 2oikein 2 nurin resoriksi ja päättele.
Huolittele työ lopuksi päättelemällä langat.
Lankojen värejä vaihtelin sattumanvaraisesti fiiliksen mukaan.
Ollaan kuulolla!
Käsillä tekemisen iloa!
Toivottelee, Anne
